Minulla on monenlaisia facebook-kavereita. On tietenkin ystävät, jotka kuuluvat elämääni muutenkin. Mutta on monia muitakin ryhmittymiä, jotka ovat joka päivä vaikuttamassa elämääni. Luemme toistemme kommentteja, ajatuksia, huudahduksia, toiveita, elämänkäänteitä uutissyötteistämme, kommentoimme, jätämme kommentoimatta, peukutamme, lisäämme jonkun hymiön, tsemppaamme, kannustamme, elämme mukana.

Olen huomannut, että aika paljon on niitä, jotka stalkkaavat taustalla, jotka eivät halua tehdä itsestään numeroa, mutta jotka jostain syystä kuitenkin haluavat kuulla kuulumisiani. Useimmiten minun naamakirjakavereistani nämä taustalla pysyvät ovat läheisimpiä ystäviäni/sukulaisiani, jotka tietävät asioistani muutenkin. Näihin kuuluu myös mummo (äitini), joka yhä sinnikkäästi käy MINUN tunnuksillani lukemassa sukulaisten ja perhetuttujen kuulumisia minun facebookistani, kun ei halua omaa profiilia. Tiedoksi tämä nyt ihan kaikille, teistä on tavallaan tullut myös äitini kavereita ja äiti puhuu teistä kuin omista kavereistaan :D

On niitä, joiden kanssa synkkaa heti ensimmäisestä päivityksestä lähtien, vaikka ei muuten tunnettaisi. 

On niitä, joiden kanssa synkkaa ihan missä vaan.

On niitä, joiden kanssa olemme muodostaneet sen porukan, jonka kanssa jutustellaan. Kommentoidaan puolin ja toisin. Ei ehkä tunneta kunnolla, mutta tuntuu, että samanhenkisyys päivityksissä, kiinnostuksen kohteissa, ajattelutavoissa, ehkä jopa elämänasenteessa ja arvomaailmassa yhdistää. Tämä on mielestäni facebookia parhaimmillaan.

Sitten on niitä, joiden kanssa tunnettiin kauan sitten, mutta joiden elämästä halutaan kuulla yhä vaikka edes facebookin välityksellä. Ehkä leikimme lapsena yhdessä, ehkä tapasimme kurssilla tai luennolla opiskeluaikoinamme, ehkä myöhemmin työelämässä, jossain juhlissa, polttareissa, Kuorosodassa yms. Usein nämä kaverit ovat myös sukulaisia: Kuinka monen serkkuni elämästä tietäisin mitään ilman facebookia (minulla on PALJON serkkuja), pikkuserkuista puhumattakaan?!

On arkituttuja. Niitä, joiden naamoja näkyy usein muuallakin kuin facebookin ruudulla, mutta joita en kuitenkaan niin kovin hyvin tunne. Tuttuja jumppasalilta tai muista harrasteista, omalta asuinalueelta, vanhempainyhdistyksistä tai lasten luokkakavereiden kautta. Kiva tutustua tarkemmin ja saada tutusta naamasta lisää irti facebookin välityksellä.

Iso joukko on kollegakavereita, joiden työ koskettaa jollain muotoa oma työtäni: opoja, opettajia, yrittäjiä. Joiden kanssa ajatusten ja mielipiteiden vaihto on joskus kiivastakin, etenkin kun aiheet ovat sydäntä lähellä. Yhteenkuuluvuuden tunne samalla tavalla mieltä kiihdyttävien aiheiden äärellä on suuri ja saattaa poikia joskus huikeitakin ideoita. 

Niitäkin on joita ärsyttää minun päivitykseni. Toivottavasti tajuatte sulkea minut pois uutisvirroistanne. Tarkoitus ei ole ärsyttää ketään. Tällainen minä olen. Aika suulas, kova kommentoimaan. Huutelen, jos jossain on joku epäkohta ja ennen kaikkea huutelen, kun olen onnellinen (ja sitä olen aika usein). 

Aina välillä mietin irtisanoutumista koko naamakirjasta. Facebookkaamiseen liittyy ristiriitaisia tunteita. Sitä miettii, miten muut ovat ymmärtäneet päivitykseni, annoinko nyt väärän kuvan, pahoitinko jonkun mielen, ärsytinkö jotain? Myöskään jatkuva facessa roikkuminen ei tunnu hyvältä, meneekö minulta nyt jotain olennaista ohi, jos en ole nähnyt jokíkisen päivitystä viimeisen 10 minuutin aikana? 

Mutta kun tarkastelen tuota ihmisporukkaa, joka kätkeytyy minunkin kaverilistoilleni, en voisi kuvitellakaan hylkääväni teitä ja kuulumisianne, ajatuksianne, tukeanne, hauskoja juttujanne. Mitä useimmiten päivän parhaat naurut tulee kaverin statuspäivityksestä.  Sanovatpa sosiaalisen median tutkijat mitä tahansa, minä sanon, että myös facebook-kaveruus on kaveruutta, vaikka ihan naamatusten ei kaikkien kanssa kaveerattaisikaan.

KIITOS KAIKILLE! OLETTE TÄRKEITÄ! HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Leena