Olisipa sellainen ammatti kuin talonmies. Voisi olla nainenkin, ihan sama. Mutta siis sellainen henkilö, joka huolehtisi taloyhtiöissä ynnä muissa yhteisöissä vähän kaikesta. Kutsutaanpa häntä tässä nyt vaikka talkkariksi.

Talkkari asuisi yhdessä kerrostalon tai korttelin asunnoista ja hänen puoleensa voisi kääntyä kaikissa asumiseen liittyvissä ongelmatilanteissa aina tukkeutuneista viemäreistä kadonneisiin kotiavaimiin. 

Talkkari tietäisi oman arvonsa. Hänen postiluukussaan lukisi isoin kirjaimin talkkari, ei mikään monipalveluvastaava ynnä muu harhaanjohtava tittelihirvitys, vaan TALKKARI, ja kaikki tietäisivät, että tuon oven takaa apu löytyy. Ylpeänä talkkari hiekottaisi pihat, lukitsisi ovet, toivottaisi uudet asukkaat tervetulleiksi ja leikittäisi pihapiirin lapsia polvellaan luppoajallaan. Koska kaikki osaisivat arvostaa talkkarin työtä, hänen työmääränsä pidettäisiin yksissä tuumin kohtuullisena ja häntä kutsuttaisiin koteihin kahveille ja päivällisille. 

Paitsi kerrostaloihin, myös kouluihin, päiväkoteihin ja vanhusten palvelutaloihin voitaisiin palkata tällainen talkkari. Olisipa luokan järjestäjästä hienoa, kun saisi opettajan käskystä käydä hakemassa talkkarilta teippiä tai muuta vastaavaa tunnilla tarvittavaa. Välituntisin (ja tuntienkin aikana) talkkari voisi kuljeksia arvovaltaisesti koulujen käytävillä ja vahtia yleistä järjestystä, ojentaa syleksivää ja roskaavaa nuorisoa sekä jututtaa yksinäisiä. Jos käytäville ilmaantuisi ulkopuolisia, olisi talkkari ensimmäisenä kyselemässä, että millä asialla ollaan ja ohjaamassa vierailijat oikeaan paikkaan. 

Talkkarin tärkein ominaisuus näppärien kädentaitojen lisäksi olisi psykologinen pelisilmä, minkä vuoksi talkkarin olemassaolon myötä naapureiden väliset kahnailut, koulukiusaaminen, vanhusten paha olo, opettajien stressi ja vanhempien huoli vähenisi huomattavasti. Vastaanottokeskuksiin tarvittaisiin kiperästi talkkareita, joilta kyllä vaadittaisiin erityisen hyvää kielipäätä ja eri kulttuurien tuntemusta tai ainakin supliikkia asennetta sumplia turvapaikanhakijoiden akuutteja ongelmatilanteita ja käytännön pulmia. Samalla voisi opettaa sanan sieltä, toisen täältä suomen kieltämme, ja ottaa muutaman nuoren miehen vaikkapa apurikseen lamppuja vaihtamaan tai pihoja kunnostamaan. Yhteisten puuhien lomassa talkkari kuuntelisi kotimaistaan paossa olevien murheita ja taputtaisi vaivihkaa olalle hyvin tehdyistä apumiehen hommista.

Talkkareita arvostettaisiin niin paljon, että vuosittain pidettäisiin valtakunnalliset talkkaripäivät, joissa valittaisiin vuoden talkkari. Taloyhtiöt ja laitokset jännittäisivät, tulisiko oma talkkari tänä vuonna päiviltä pokaali kourassaan ja jos tulisi, pidettäisiin isot juhlat, jonne kutsuttaisiin koko korttelin väki. Koska talkkarin ammatti nauttisi yhteiskunnassa suurta arvostusta, se olisi myös suosittu toiveammatti lasten ja nuorten keskuudessa. Talkkariakatemioihin hakisi tyttöjä ja poikia vuosi toisensa perään ja niille, joille akatemioiden ovet eivät avautuisi ensimmäisellä yrittämällä, järjestettäisiin valmennuskursseja, ja avoimessa talkkariopistossa voisi välivuoden käyttää hyödyksi opiskelemalla etukäteen vaikkapa palo- ja turvallisuusasioita sekä psykologisen pelisilmän teoriaa. Harjoittelua opintoihin kuuluisi paljon, pakolliset harjoittelujaksot olisi käytävä ainakin pienissä ja isoissa taloyhtiöissä sekä laitoksissa. Halutessaan voisi suuntautua myös yritysmaailmaan, joissa talkkareiden pestejä perustettaisiin yhä kiihtyvään tahtiin, sillä tutkimuksissa huomattaisiin, että talkkarin olemassaolo lisää työtyytyväisyyttä ja työtehoa.

No tiedänhän minä, että tällainen ammatti on (ainakin melkein) ollut ja on teoriassa edelleen olemassa. Mutta voi tätä maailmanmenoa, missä vaiheessa laskimme talkkarit luisumaan tavallisen kerrostaloasujan ja koululaisen ulottumattomiin, pois arjestamme? Miten saatoimme kadottaa heidät arvokkaine työpanoksineen isoille huoltoyhtiöille kellojen kanssa kilpaa käyviksi kiinteistömestareiksi ja monipalvelutyöntekijöiksi? Kysyttiinkö talkkareilta mielipidettä tittelin ja työnkuvan muutoksiin? Voi harmi, sanon minä. Olisipa sellainen ammatti kuin talonmies! 

Leena