Yritystoimintaa on takana nyt yhdeksän kuukautta. On välitilinpäätöksen aika.

Heti alkuun on todettava, että plussan puolella ollaan sekä henkisesti että taloudellisesti. Unelma siitä, että saisin tehdä ohjaustyötä monipuolisesti eri menetelmiä hyödyntäen, panostaen ja asiakkaalle aikaa antaen on toteutunut potenssiin sata. Kylkiäisinä olen saanut monia kontakteja, ahaa-elämyksiä ja oivalluksia. Olen tutustunut muihin yrittäjiin ja liittynyt aiempaa laajemmin ohjausalan asiantuntijaverkostoihin. Olen oppinut omasta alastani, työelämästä, koulutusmaailmasta, työttömyydestä ja yhteiskunnasta enemmän kuin yli 15 vuoden aikana virassa toimiessani. Olen saanut ammatillisesti toteuttaa itseäni tavalla, josta olin pitkään haaveillut. Olen kuullut valtavan määrän elämäntarinoita ja kohtaloita, joiden keskiössä ovat olleet oman elämän suunnan etsiminen ja kiitollisuus siitä, että jollakin on aikaa paneutua näihin tarinoihin sekä kannustaa suunnan etsimisessä eteen päin. Asiakaspalautteet ovat puolestaan antaneet osviittaa siitä, että asiat, joihin olen intuition varassa uskonut ja panostanut, ovat olleet toistaiseksi juuri niitä oikeita.

Mutta yrittäjyyden alkutaipaleelle on osunut muunkinlaisia tunteita kuin kuherruskuukausiin liittyvää onnenhuumaa.

Lomat, työyhteisö ja säännöllinen palkka. Niitä välillä kaipaan. Suurin osa ystävistäni on opetusalalla. Facebook on alkanut jo täyttyä lomakampa-päivityksistä ja lomalaskureista, kevätjuhlapäivän odotus on aina yhtä riemullista seurattavaa. Olen huomannut alati puntaroivani, olenko aivan hullu, kun tähän hommaan heittäydyin. Etenkin yrityksen talouteen ja verotukseen liittyvät asiat tuntuvat kovin kimuranteilta, eikä yksin yrittäminenkään aina ole kivaa. Välillä tuntuu, että pitää olla oman itsensä esimerkki, tsemppari ja piiskuri, ja vaikka toimistossani puntaroidaan monenlaisia ihmisten elämäntarinoita, ehdottomasti kiihkeimmät ja kyseenalaistavimmat keskustelut olen käynyt itseni kanssa. Onko tämä ratkaisu oikea? Uskallanko tehdä tällaisen siirron? Riittääkö rohkeus, riittääkö itseluottamus? Kun peilistä katsoo pomo, työyhteisö ja työntekijä, on katseen oltava samaan aikaan vaativa ja päättäväinen, kannustava ja rohkaiseva. 

Puntarin toisella puolella tilannetta tasapainottavat starttiraha (pieni, mutta tarpeellinen!), onnistuneet diilit, kannustava asiakaspalaute ja vapaus rakennella päivistään juuri sellaisia, kuin itse haluaa. Säännöllisiin elämänrytmeihin pyrkivänä olen halunnut keskittää työni arkipäiville klo 8-16 välille. Jossain yrittäjyyden alkuhuumassa lipsuin tästä ja se meinasi kostautua. Sillä työtähän yrittäjä tekee kuitenkin ympäri vuorokauden. Jaksamisen äärirajoille menemisestä oli hyötyäkin: tajusin, että jos aion pysyä toimintakykyisenä ja terveenä, minun on myös levättävä. Niinpä ruksin kalenteristani itselleni lomaa kesäkuusta yhden viikon ja heinäkuusta kolme. Nyt vaan pitää pyrkiä pitämään nuo viikot ruksittuina. Vaikeinta loman päättämisessä oli sen ajankohdan miettiminen ja ennakoiminen: Milloin lomaa kannattaa pitää, mikä on liiketoiminnan kannalta hiljaista aikaa?

Yrittäjäksi ryhtyminen ja yrittäjänä toimiminen voisi olla helpompaakin. Minä en olisi yritystäni saanut perustettua ilman vuorotteluvapaata ja puolen vuoden henkilökohtaista, intensiivistä yrityksenperustamiskoulua. Suoralta kädeltä en kannustaisi ketään yrittäjäksi ryhtymään. Mutta huolellisesti tehdyn pohjatyön, potentiaalisen liikeidean ja hyvän tukiverkoston avulla yrittäjyyttä voi ryhtyä harkitsemaan ja omassa mielessä testaamaan. Onhan se vähän hassua, että yrittäjänä maksaa kaikesta osaamisestaan valtiolle säännöllisesti sievoisen summan ja muutenkin pudottautuu monella tapaa taloudellisesti heikoille jäille - toki yrittämisessä piilee aina myös onnistumisen mahdollisuus. Mutta mikä muu meitä yrittäjiä ajaa työssämme eteenpäin kuin mahdollisuus onnistua? Omalta osaltani voin sanoa, että toki verenperintönä saatu yrittäjämäinen asenne, mutta ennen kaikkea intohimo työhön. Sen teeman ympärillä pyörivät päivittäin keskustelut asiakkaidenikin kanssa. Olen koko ajan tiennyt ja visioinut mielessäni, mitä ja miten haluan työtäni tehdä. Aika pian yrityksen perustamisen jälkeen tajusin, että minulla on asiaa ja ajatuksia. Olin jotenkin ajatellut, että kaikki hienot ajatukset tulevat aina joltain, jostain ulkoa, ylhäältä. Mutta yht'äkkiä ymmärsin, että MINÄ voin tuottaa hienoja ajatuksia, hienoja käytänteitä, hienoja menetelmiä, jotka ihan oikeasti toimivat, ja joille asiakkaani sekä muutkin alalla työskentelevät voivat antaa arvoa. Minä luon tässä jotain! Hiiteen säännöllinen palkka ja kouluvuoden lomat. Minä luon tässä jotain!!

Haluaisin kehittyä, kehittää. Kun on 16 vuotta toiminut julkisella puolella opettajana, sitä on selkärankaan iskostunut ajatus, että ei kannata / ei ole rahaa / ei löydy resursseja / jossain joku aina valittaa / säästöihin kaatuu tämäkin hieno idea. Olen pikku hiljaa kokenut riemullisen oivalluksen: minä SAAN kehittää! MINÄ saan ideoida! Minun yritteliäitä ja hullujakin ajatuksiani arvostaa ainakin yrityksemme toimitusjohtaja :)! Mutta kukaan ei tee tätä puolestani, senkin olen tajunnut. Mitään ei tapahdu, jos minä en tee. On mentävä peilin eteen ja kysyttävä: mihin sinä haluat tätä yritystä viedä? Onko se mahdollista ja kuka sen mahdollistaa?  

Minun ja yritykseni tulevaisuuden suunta on tällä hetkellä aika lailla auki (onko kenelläkään yrittäjällä tulevaisuuden suunnat täysin selvillä?). Paljon on viritelmiä suuntaan ja toiseen ja intoa kaikenlaisten visioiden toteuttamiseen. Toisaalta voisin vallan hyvin myös todeta, että kiitos yritykseni, olen saanut sinulta paljon, ja nyt lähden näine oppeineni takaisin virkatyöhön. Mutta omaa yritystä on verrattava jälkeläisiin: sen on synnyttänyt, sen kanssa on tuskaillut, se on opettanut paljon. Yhtä aikaa siitä kantaa suurta huolta, mutta toisaalta siitä riemuitsee; onnistumisen hetkillä tekisi mieli huutaa koko maailmalle, että katsokaa tätä minun pientä, miten se valloittaa kohta koko maailman! Yritystoiminnassani asiat ovat niin kesken ja alussa, että haluan katsella näitä yrityskortteja vielä jonkun pakan lisää. Intuitio on vahvasti siihen suuntaan kallellaan, että monet kerrat ehdin vielä kysellä peililtä vastauksia ajankohtaisiin yritystoimintani kysymyksiin ja todeta, että kyllä, suunta taitaa sittenkin olla oikea.