Olen aina ollut flow-tyyppi. Pääsen hyvään flow-tilaan, kun asia inspiroi ja olen siinä sisällä. Tilaan pääsy vaatii kuitenkin aikaa, sisäistä motivaatiota ja nautintoa sekä tietynlaisen vapauden tunteen ja merkitykselliyyden kokemuksen: tämä juttu, mitä nyt tässä työstän, on tärkeää. Homma sujuu, minä osaan, kunhan vähän haastan itseäni ja keskityn. Yrityksen perustaminen on monelle yrittäjälle toiminut melkoisena flow-haasteena ja useat meistä ovat yritystä perustaessaan saaneet toimia pitkällisiä aikoja oman lähikehityksensä vyöhykkeellä, kiitos yrittäjäkollegojen, yritysneuvojien ja muiden meitä sparranneiden tahojen. 

Kehityspsykologiasta tuttu termi lähikehityksen vyöhyke olisi oiva termi lanseerattavaksi myös aikuisten ihmisten oppimiseen ja vaikkapa yritystoimintaan. Perinteisesti sillä tarkoitetaan tilaa, joka lapsella jää hänen nykyisen tieto- ja taitotasonsa (aktuaalinen kehitystaso) sekä mahdollisen potentiaalisen kehitystason väliin. Kun lasta ohjataan ja autetaan toimimaan omalla lähikehityksen vyöhykkeellään, hänen on mahdollista suoriutua korkeammantasoisista tehtävistä kuin mihin hän pystyisi yksin toimiessaan. Lapsi siis pystyy lähikehityksen vyöhykkeellä toimiessaan esim. ratkaisemaan monimutkaisempia ongelmia, kuin pelkän aktuaalisen kehitystason perusteella voisi olettaa. Harmillista sinänsä, että monet vanhemmat eivät tajua hyödyntää tätä vyöhykettä vaan pitäytyvät samoissa tutuissa kaavoissa ja rutiineissa, joilla arki sujuu, kun voisivat tarjota lapselle jo asteen haastavampaa tekemistä. Usein kuulee vanhempien sanovan, että "Se on vielä niin pieni, ei se osaa" aliarvioiden näin pahasti lapsensa kognitiivisen kapasiteetin (yllättävän pieni lapsi osaa esim. rakennella legoja / järjestellä palikoita muodon tai värin mukaan, tehdä palapelejä jne. puhumattakaan kodin pikku askareista, joita pienet touhukkaat voisivat ylpeänä suorittaa).

Koulumaailmassa lähikehityksen vyöhykkeellä olisi suurta merkitystä yksittäisen oppilaan kehityksessä, mutta valitettavasti opettajilla ei ole välttämättä aikaa huomioida lapsia luokassa näin yksilöllisesti. Scaffolding on lähikehityksen vyöhykkeen idean pedagoginen sovellus, jossa opettaja haastaa opiskelijaa hieman tämän nykyistä taitotasoa korkeamman tason tehtäviin. Kun haasteet ovat sopivassa suhteessa opiskelijan kykyihin, opiskelija oppii paremmin kuin jos tehtävät olisivat tämän taitotason alapuolella tai liian paljon hänen taitotasonsa yläpuolella. 

Yrittäjä tarvitsee toista yrittäjää, verkostoituakseen, jakaakseen ideoita ja lopulta toimiakseen hyvässä yhteistyössä. Kokeneemmaan yrittäjän ohjaamana yrittäjä voi toimia lähikehityksen vyöhykkeellä ja saavuttaa lopulta jotain, mistä ei välttämättä osannut uneksiakaan. Hedelmällisintä yrittäjien välinen yhteistyö on silloin, kun molemmat osapuolet haastavat toisiaan, uskovat toistensa kykyihin ja ammattitaitoon sekä hienojalostavat omia ja toistensa ajatuksia aina vaan eteen päin. Tällaisessa yhteistyössä ja ideoinnissa on vain taivas rajana, ja yhteiseen flow-tilaan pääsy palkitsee toistensa sparraajat.

Valmentavassa ohjaustyössä lähikehityksen vyöhykkeen teoriaa voi hyödyntää ohjattavan itseuskomuksiin ja minäpystyvyyteen liittyen. Taustalle tarvitaan kuitenkin ohjaajan oma usko siihen, että jokaisella on potentiaalia kasvaa ja kehittyä ihmisenä koko elämänsä ajan, samoin tietoa ja taitoa liittyen ohjauksen menetelmiin ja vaikuttavuuteen. Ohjaustyössä keskeistä on saattaa ohjattava pienten aavistusten äärelle, sellaisten, joista voi kasvaa iso oivallus koskien omaa tapaa toimia, jopa omaa minäkuvaa. Ohjaaja omalta osaltaan auttaa näiden oivallusten syntymisessä sekä toimii asiakkaan tukena ja rohkaisee tarkastelemaan itseään uudelta kantilta. Millainen olen työntekijänä? Millaiset asiat inspiroivat minua? Olisiko minusta sittenkin alalle, jossa tarvitaan asiakaspalvelutaitoja? Minussa on potentiaalia, minulla on taitoja, pääsisinkö tämän uuden suunnitelman avulla niitä hyödyntämään ja hienojalostamaan?

Päästäkseen flow-tilaan, ihmisen pitää olla itselleen merkityksellisten asioiden äärellä ja saada tehtävän suorittamisesta nautintoa. Meille merkitykselliset asiat ovat usein myös niitä, joiden opiskeluun tunnemme sisäistä motivaatiota. Lauri Järvilehto on omassa blogissaan (hyvejohtajuus.fi 23.2.2012) todennut osuvasti, että jo Antiikin Sokrateen ohjenuora kuului: Tunne itsesi. "Sisäismotivoituun toimintaan pääsee käsiksi pitkällisen itsetutkiskelun kautta.". Mutta kuinka moni tulevaisuudenalaansa miettivä nuori pohjaa päätöksensä syvälliseen itsetutkiskeluun? Helppo reitti olisi valita se, minne kaverit menevät, mitä vanhemmat toivovat tai minne on vaivattomin pääsyreitti. Hyvien ohjausmenetelmien ja lähikehityksen vyöhykkeelle haastavan valmentavan ohjauksen kautta saattaa elämänpolkuaan etsivälle nuorelle tai alanvaihdosta miettivälle aikuisellekin syntyä ahaa-elämyksiä, jotka voivat johtaa myöhemmin mitä inspiroivimpiin flow-tiloihin.